pienoiskuva|TTY:n päärakennus

Tampereen teknillinen yliopisto (TTY, , TUT) oli Tampereella Hervannan kaupunginosassa sijainnut korkeinta teknillistä opetusta ja tutkimusta harjoittava yliopisto. Se aloitti toimintansa vuonna 1965 Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna ja itsenäistyi vuonna 1972 Tampereen teknilliseksi korkeakouluksi (TTKK). Tampereen teknillisen korkeakoulun nimi muuttui Tampereen teknilliseksi yliopistoksi 1. tammikuuta 2003. Yliopisto lakkautettiin ja toiminnot siirtyivät 1.1.2019 uuteen Tampereen yliopistoon, johon myös aiempi samanniminen yliopisto liittyi.

Vuoden 2010 alusta alkaen TTY toimi säätiöyliopistona ja oli toinen säätiömuodon valinneista suomalaisista yliopistoista. Tampereen teknillisenä yliopistona toiminut TTY-säätiö keskittyi tekniikan ja arkkitehtuurin tieteelliseen tutkimukseen ja tähän tutkimukseen perustuvaan ylimpään opetukseen. Vuonna 2015 TTY-säätiön kokonaisrahoitus oli 155,7 miljoonaa euroa. Valtion yleisavustuksena rahoituksesta kertyi 51 prosenttia. Loppuosuus kokonaisrahoituksesta muodostui täydentävän rahoituksen tuotoista, sijoitustoiminnan tuotoista sekä varainhankinnasta. Vuosina 2010–2012 toteutettu varainkeruukampanja TTY-säätiön pääomaan tuotti lähes 40 miljoonan euron yksityiset lahjoitukset. Yhdessä valtion vastinrahan kanssa lahjoitukset muodostivat TTY-säätiölle runsaan 137 miljoonan euron suuruisen säätiöpääoman.

TTY:n viimeisenä rehtorina 1.9.2018 alkaen toimi professori Jaakko Puhakka. TTY:llä työskenteli vuonna 2015 1 713 henkilöä, joista 21 prosenttia oli ulkomaalaisia. Opiskelijoita vuonna 2015 oli 8 295, joista jatko-opiskelijoita 1 158. Kansainvälisten opiskelijoiden osuus oli 1 305 opiskelijaa.

Tunnus Heraldikko Kaj Kajander on suunnitellut TTY:n tunnuksen, joka kuvastaa jaettua hammasratasta.

Tutkimus TTY:n tieteellisessä toiminnassa yhdistyivät luonnontieteellinen, teknillinen ja liiketoimintaan liittyvä tutkimus. Yliopiston mukaan sen vahvuuksia olivat perus- ja soveltavan tutkimuksen vuorovaikutus, laajat kansainväliset verkostot sekä poikkitekniset ja monitieteiset tutkimushankkeet.

Tutkimuksen kansainvälisessä arvioinnissa vuonna 2011 TTY:n kansainvälisesti korkeatasoisimmiksi tutkimusaloiksi arvioitiin signaalinkäsittely, optiikka ja fotoniikka, älykkäät koneet, biomallinnus ja rakennettu ympäristö. Vuosille 2016–2020 vahvistetun strategian mukaisesti TTY:llä oli neljä tutkimuksen profiilialaa: digitaalinen toimintaympäristö, energia- ja ekotehokkuus, terveysteknologia sekä valoon perustuvat teknologiat.Vuosikertomus 2015

TTY:n tutkijat tuottivat vuosittain noin 1 400 referee-julkaisua eli referoituja artikkeleita tieteellisissä lehdissä, kokoomateoksissa ja konferenssijulkaisuissa. TTY:ssä työskenteli 11 FiDiPro-professoria ja 2 FiDiPro Fellow'ta (2015).

Huippuyksiköt

TTY:ssä toimi lukuisia Suomen Akatemian valitsemia tutkimuksen huippuyksikköjä:

Ohjatun kudosten uusiutumisen sekä biomateriaalien tutkimusryhmä (2000-2005), koordinaattori TTY, yhteyshenkilö Pertti Törmälä Inversio-ongelmien huippuyksikkö (2012–2017), koordinaattori Helsingin yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Mikko Kaasalainen  Laskennallisen nanotieteen huippuyksikkö (2012–2017), koordinaattori Aalto-yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Jaakko Akola Kalvotutkimuksen huippuyksikkö (2014–2019), koordinaattori Helsingin yliopisto, TTY:n yhteyshenkilö Ilpo Vattulainen

Rehtorit

Rehtorit VuosiJaakko Puhakka2018Mika Hannula2016–2018Markku Kivikoski 2008–2016 Jarl-Thure Eriksson 1997–2008Timo Lepistö1985–1996Osmo Hassi 1975–1985Pekka Ahonen1972–1975

Opiskelu Yliopistolla oli valittavana 13 hakukohdetta, joissa tutkintoaan voi omilla valinnoillaan muokata haluamaansa suuntaan. Yliopistosta valmistui tekniikan kandidaatteja, diplomi-insinöörejä ja arkkitehteja sekä tekniikan ja filosofian tohtoreita merkittävimmille teollisuuden aloille, erityisesti teknologiateollisuuteen ja rakennettuun ympäristöön liittyviin tehtäviin. Perustutkinnon suorittaneista oli töissä valmistumisajankohtanaan 71 prosenttia vuonna 2015. Valmistuneista valtaosa sijoittui yksityiselle sektorille. Yrittäjien osuus valmistuneista oli yksi prosentti vuonna 2014.

TTY:stä valmistui vuosittain keskimäärin noin 800 perustutkinnon suorittanutta eli diplomi-insinööriä tai arkkitehtia ja 90 jatkotutkinnon suorittanutta tohtoria. Perustamisvuodesta 1965 lähtien yliopistosta suoritti perustutkinnon yli 14 700, lisensiaatin tutkinnon noin 800 ja tohtorin tutkinnon yli 800 henkilöä. Opiskelijamäärät kasvoivat lähes koko historian ajan, tosin 2000-luvulla kasvu hidastui ja vuosittaista uusien opiskelijoiden sisäänottoa supistettiin hieman.

Vuonna 2015 TTY:llä oli opiskelijoita 8295, joista 7137 suoritti ylempää korkeakoulututkintoa (diplomi-insinööri tai arkkitehti) ja 1 158 jatko-opintoja Ulkomaalaisia vaihto- ja tutkinto-opiskelijoita oli 1 305. Teknillisen yliopiston opiskelijaa, joka ei ole suorittanut vielä tekniikan kandidaatin välitutkintoa, kutsutaan tekniikan ylioppilaaksi. Yli vuoden opiskelleita tekniikan ylioppilaita ja tekniikan kandidaatteja kutsutaan vapaamuotoisesti teekkareiksi.

Rakenne TTY:n tiedekunnat ja laitokset olivat: Luonnontieteiden tiedekunta fysiikka kemia ja biotekniikka matematiikka Optoelektroniikan tutkimuskeskus Talouden ja rakentamisen tiedekunta arkkitehtuuri rakennustekniikka teollisuustalous tiedonhallinta ja logistiikka kielikeskus Porin laitos täydennyskoulutuskeskus Edutech Teknisten tieteiden tiedekunta hydrauliikka ja automatiikka kone- ja tuotantotekniikka materiaalioppi systeemitekniikka

Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta elektroniikka ja tietoliikennetekniikka signaalinkäsittely sähkötekniikka tietotekniikka

Lisäksi yliopistoon kuului kirjasto, joka tarjosi tutkimuksen ja opiskelun tueksi monipuolisia tietoaineistoja ja informaatiopalveluja.

TTY koordinoi Porin yliopistokeskusta.

TTY-säätiö Vuoden 2010 alusta TTY muuttui säätiöyliopistoksi. Muutos liittyi yliopistolakiuudistukseen, jossa kaikista yliopistoista tuli joko julkisoikeudellisia yliopistoja tai säätiöitä. TTY:n toiminnasta vastasi muutoksen jälkeen TTY-säätiö. Muutos ei vaikuttanut opiskelijoiden asemaan, mutta henkilökunnan virat muuttuivat työsuhteiksi. TTY-säätiön säätiöpääoma oli 137 miljoonaa euroa..

TTY-säätiön hallituksessa oli seitsemän jäsentä. Viimeinen hallituksen kokoonpano oli seuraava:

Ph.D. Tero Ojanperä, hallituksen puheenjohtaja, Vision+:n johtaja (jäsen 2012–2018). lääk.toht. Sirpa Jalkanen, hallituksen varapuheenjohtaja, Turun yliopiston professori (jäsen 2010–2018). tekn.toht. Antti Kaunonen, Voith Paperin johtoryhmän jäsen (jäsen 2014–2018). tekn.toht. Kati Korhonen-Yrjänheikki, Tekniikan Akateemisten Liiton yksikönjohtaja (jäsen 2014–2018). valtiot.toht. Sixten Korkman, Aalto-yliopiston professori (jäsen 2010–2018). valtiot.toht. Nando Malmelin, Aalto-yliopiston professori (jäsen 2016–2018). fil.toht. Mari Pantzar, Sitran resurssiviisas ja hiilineutraaliyhteiskunta -alueen johtaja (jäsen 2016–2018).

Aiemmin jäseninä olivat olleet myös kauppat. maist. Pekka Ala-Pietilä, Blykin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2011). tekn.toht. Leena Eskola, Atostek Oy:n perustaja (jäsen 2012–2015). professori, tekn.lis. Erkki Leppävuori, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n pääjohtaja 1999 (jäsen 2010–2013). kasvatust.maist. Marjo Miettinen, EM Groupin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2013). professori, lääk.toht. Leena Peltonen-Palotie (jäsen 2010–2010). tekn.toht., arkkitehti Anne Stenros, Koneen muotoilujohtaja (jäsen 2010–2015). dipl.ins. Mika Uusi-Pietilä, Minutorin toimitusjohtaja (jäsen 2010–2011).

Säätiön hallituksen jäsenet valittiin neljäksi vuodeksi kerrallaan, poikkeuksena aloitus- ja lopetusvaiheet. Yllä on merkitty jäsenyyden alku- ja päättymisaika. Koko hallitus ei koskaan vaihtunut kerralla, sillä joka toinen vuosi oli kolmen ja joka toinen vuosi neljän jäsenen toimikauden päätös. Hallitus järjestäytyi uudestaan jokaisen valinnan jälkeen. Jäsenyys oli rajattu kahteen kauteen, mutta tämä rajoitus poistettiin loppuvaiheessa, koska muuten olisi pitänyt valita uusia jäseniä vain yhdeksi vuodeksi.

Säätiön hallitus oli yliopiston ylin päättävä elin. Säätiön hallitus päätti muun muassa säätiön strategiasta, toimintaa ja taloutta koskevista asioista sekä muista laajakantoisista suunnitelmista.

Historiaa

Teollisuuskaupunki tarvitsee teknillistä koulutusta Teknillisen korkeakoulun perustaminen Tampereelle oli esillä jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Valtiomies Agathon Meurman käsitteli aihetta Suomen senaatissa vuonna 1857. Osittain syynä oli se, että Tampereesta kehittyi jo 1800-luvulla huomattava teollisuuskaupunki ja teknilliselle korkeakoulutukselle oli kaupungissa tarvetta. Teknillisen korkeakoulun siirtämistä Helsingin keskustasta avarammille alueille kaupungin reunaosiin tai Tampereelle keskusteltiin myös 1910-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin teknillisen korkeakoulun siirtämistä pohdittiin jälleen, sillä koulun toimitilat olivat vaurioituneet toisen maailmansodan pommituksissa. 1960-luvulla Teknillisen korkeakoulun neuvottelukunta esitti yllättäin koulutuksen aloittamista Tampereella. Teknillisen korkeakoulun sen aikainen rehtori Jaakko Rahola oli laskenut, että ruotsalaisia tekniikan opiskelijoita oli vuonna 1964 keskimäärin 2,6-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Tämä oli teollisuuden näkemyksen mukaan kestämätöntä pitkällä aikavälillä.

TKK:n sivukorkeakoulusta itsenäiseksi korkeakouluksi Presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti asetuksen TKK:n sivukorkeakoulun toiminnasta Tampereella 13. elokuuta 1965. Koulu aloitti toimintansa muutamaa viikkoa myöhemmin Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakouluna. TTKK:n alkuvuosina opiskelijat maksoivat 65 markan lukuvuosimaksua vuosina 1965–1972 ja monia muita eri maksuja mm. tentistä, merkitsemisestä korkeakoulun kirjoihin, todistuksesta ja diplomityön tarkastamisesta. Koulu itsenäistyi vuonna 1972 eduskunnan säädettyä asiasta lain ja samalla myös lukuvuosimaksuista luovuttiin. Eduskunta hyväksyi lain toukokuussa ja presidentti Urho Kekkonen vahvisti sen saman tien. Itsenäistyneessä korkeakoulussa oli 900 opiskelijaa. Syitä itsenäistymiseen olivat mm. byrokratia. Matkat Otaniemeen erilaisiin kokouksiin veivät tehokasta työaikaa. Enemmistö kokouksista käsiteltävistä asioista koski vain Otaniemeä ja otaniemeläiset eivät taas tunteneet tarkkaan Tampereen olosuhteita. Tamperelaiset professorit käsittelivät samoja asioita useaan kertaan, ensin paikallisessa ja sitten TKK:n osastokollegiossa. Siksi koulujen erottaminen omiksi yksiköikseen oli tehokasta.

Koti uudesta kaupunginosasta Aluksi opetusta annettiin Tampereen keskustassa, mutta toiminnan kasvaessa toimitilat alkoivat käydä ahtaaksi ja alkoivat siirtyä vuodesta 1973 alkaen vastaperustettuun Hervannan kaupunginosaan. Hervanta oli 1960-luvulla lähinnä korpea, nykyisen kampuksen kohdalla oli pienmaatilan niittyä. Alun perin Hervantaan piti muuttaa myös Tampereen yliopiston, mutta se ryhtyi vastustamaan muuttoa. 1960-luvulla esitettiin myös suunnitelmia näiden kahden Tampereen yliopiston yhdistämisestä. Myös teekkareiden keskuudessa esiintyi epäilyä Hervannan kampusta kohtaan. Yleinen epäilys oli, ettei kampusta ja sen ympärille rakennettavaa kaupunginosaa pystytä rakentamaan toimivaksi riittävän nopeassa aikataulussa. Hervanta onkin rakentunut hiljalleen. Viimeisenä Hervantaan siirtyi arkkitehtuurin osasto, joka toimi keskustassa aina vuoteen 1996. Moni TTY:n varhaisista professoreista oli opiskellut osittain Yhdysvalloissa ja TTY:n muistutti monin eri tavoin amerikkalaisia yliopistoja.

Teollisuus kumppanina