Uskonto Afrikassa on osa elämää noin 98 prosentille afrikkalaisista. Eniten seuraajia on oman ilmoituksensa mukaan kristinuskolla ja islamilla.
Uskontojen rinnakkaiselo Islam hallitsee mantereen pohjoisosaa, kristinusko eteläosaa. Näiden muualta tuotujen uskontojen lisääksi perinteisillä uskonnoilla on edelleen tärkeä rooli, erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan sisäosissa. Lukuisille perinteisille afrikkalaisille uskonnoille on yhteinen käsitys luojajumalasta, joka loi maailman ja sitten vetäytyi, pysyen kaukana ihmiselämän huolenaiheista. Rukoukset ja uhrit on yleensä suunnattu toissijaisille jumalille, jotka ovat välittäjiä ihmisten ja pyhien maailmojen välillä. Esivanhemmat toimivat myös välittäjinä. Uskonnollisia toimijoita ovat papit, vanhimmat, sateentekijät, ennustajat ja profeetat. Rituaalit tähtäävät harmonisen suhteen ylläpitämiseen kosmisten voimien kanssa, ja monet ovat liittäneet niihin myyttejä, jotka selittävät niiden merkitystä. Animismi on yleinen piirre afrikkalaisissa uskonnoissa, ja onnettomuuksien ja huonon onnen katsotaan usein johtuvan noituudesta.
Vaikka islam ja kristinusko tuotiin Afrikkaan lähi-idästä, ne on tunnettu ovat Afrikan mantereella yli 1 300 vuotta. Ensimmäiset muslimiopettajat ja kristityt lähetyssaarnaajat eivät varmasti juurikaan kunnioittaneet kohtaamiaan perinteisiä uskontoja. Sekä islam että kristinusko ovat kirjauskontoja joiden opillinen auktoriteetti on pyhissä kirjoituksissa. Arikkalaiset perinteiset uskonnot eivät tuottaneet kirjoitettuja teoksia, vaan ne saivat auktoriteettinsa suullisesta historiasta, tavoista ja käytännöistä sekä pappien, kuninkaiden ja muiden hengellisten kysymysten käsittelyssä lahjakkaiden ihmisten vallasta. Tämä pyhien kirjoitusten puute johti oletukseen, että Afrikan ihmiset eivät kyenneet "asianmukaiseen" uskonnon harjoittamiseen. Mutta jotkut eurooppalaiset lähetyssaarnaajat ja tutkimusmatkailijat olivat hämmästyneitä afrikkalaisten voimakkaasta hengellisyydestä.
Islam sopii paremmin yhteen joidenkin perinteisen uskonnon osa-alueiden kanssa kuin kristinusko. Keskeinen alue on avioliitto. Kristinusko vaatii yksiavioisuutta eli ei enempää kuin yhtä vaimoa. Islam sitä vastoin sallii miehen ottaa useita vaimoja, joten sillä oli paremmat mahdollisuudet tulla hyväksytyksi Afrikan moniavioisissa yhteiskunnissa. Jos mies kääntyi kristinuskoon, hänen oli pakko erota muista vaimoistaan paitsi yhdestä, miikä aiheutti paljon kaunaa ja katkeruutta.
Se, missä määrin muslimi- tai kristilliset opettajat vaativat tiukkaa noudattamista uskontonsa periaatteille, vaihteli huomattavasti. Varhaiskristilliset lähetyssaarnaajat olivat vähemmän vaativia kuin 1800-luvun kollegat. Islam eli monin paikoin rinnakkain afrikkalaisten perinteisten uskontojen kanssa.
Loppujen lopuksi uskonnollinen vakaumus ei ollut ainoa kysymys, joka ratkaisi, onnistuiko kristinusko vai islam käännyttämään ihmisiä Afrikassa. Mukana oli usein taloutta ja politiikkaa. Monet yhteisöt sekoittivat muslimien tai kristillisiä tapoja perinteisiin. Esimerkiksi Senegalissa asuvat wolofit saattoivat mennä moskeijaan rukoilemaan sadetta. Jos sekään ei onnistunut, he pyysivät naisia tanssimaan sadetanssin. Calabarissa Kaakkois-Nigeriassa kristilliset ja perinteiset käytännöt elävät rinnakkain.
Kirkkorakennuksia ja moskeijiota Notre-Dame de la Paix Norsunluurannikon pääkaupungissa Yamoussoukrossa on Afrikan suurin, ja joillakin mitoilla suurempi kuin Pietarinkirkko. Djamaâ El-Djazaïr Algerian pääkaupunki Algerissa oli avautuessaan vuonna 2024 oli maailman kolmanneksi suurin moskeija ja siihen kuului maailman korkein minareetti. Amr ibn al-Asin moskeija Egyptissä vuodelta 641 on yksi maailman vanhimmista. Pyhän Antonioksen ja Pyhän Paavalin luostarit ovat Egyptin vanhimpia kristillisiä luostareita, ja ne sijaitsevat itäisellä aavikolla lähellä Punaistamerta. Näillä luostareilla on suuri merkitys koptilaisessa kristinuskossa, ja ne ovat tärkeitä pyhiinvaelluskohteita.
Lähteet
Afrikka