Ronald Wilson Reagan (6. helmikuuta 1911 Tampico, Illinois, Yhdysvallat – 5. kesäkuuta 2004 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 40. presidentti (1981–1989) ja Kalifornian 33. kuvernööri.
Ennen poliittista uraansa Reagan näytteli yli 50 Hollywood-elokuvassa ja toimi Yhdysvaltain elokuvanäyttelijöiden liiton puheenjohtajana. Hän kannatti nuorena demokraattista puoluetta, mutta siirtyi vähitellen republikaaniksi ja konservatiiviksi. Reaganista tuli kansallisesti tunnettu poliittinen puhuja 1950-luvulla kun hän kiersi maata General Electricin edustajana. Hänet valittiin Kalifornian kuvernööriksi ensimmäisen kerran 1967. Reagan pyrki republikaanien presidenttiehdokkaaksi kolme kertaa, ja kolmannella kerralla 1980 hän voitti ehdokkuuden ja myös presidentinvaalin.
Presidenttinä Reagan leikkasi veroja ja kasvatti Yhdysvaltain puolustusmenoja. Hänen kaudellaan maa koki taloudellisen nousukauden, minkä ansiosta Reagan valittiin uudelleen presidentiksi 1984. Reagan vastusti ensimmäisellä kaudellaan voimakkaasti kommunismin leviämistä ja pyrki romahduttamaan Neuvostoliiton kiihdyttämällä kilpavarustelua. Toisella kaudellaan hän aloitti Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin kanssa lähentymisen. Tämä idän ja lännen lähentyminen johti kylmän sodan päättymiseen.
Reagan tunnettiin optimistisena ja isänmaallisena johtajana sekä innostavana puhujana, joka keskittyi itse suuriin linjoihin ja delegoi vastuuta ministereilleen ja avustajilleen. Hän on edelleen yksi maan suosituimmista toisen maailmansodan jälkeisistä presidenteistä.
Nuoruus ja näyttelijänura
Nuoruus
Ronald Wilson Reagan syntyi Tampicossa Illinoisissa 6. helmikuuta 1911 Jack Reaganin ja Nelle Wilson Reaganin toisena poikana.Kane 2009, s. 507. Ronaldin vanhemmat olivat irlantilaista ja skotlantilaista sukujuurta. Isä Jack oli kenkäkauppias. Äiti Nelle omistautui perheelleen mutta harrasti myös runonlausuntaa erilaisissa tilaisuuksissa ympäri maata. Perhe muutti Illinoisin sisällä usein ja asettui lopulta Dixoniin 1920. Isä Jack oli alkoholisti, mikä haittasi perheen toimeentuloa. Ronald kutsui lapsuuttaan onnelliseksi, vaikka perhe olikin köyhä.
Reagan valmistui high schoolista 1928. Reagan kuului Disciples of Christ -kirkkoon, jonka optimistisen, ahkeruutta ja moraalia korostavan sekä edistysuskoisen aatemaailman hän toi myöhemmin poliittiseen ajatteluunsakin. Reagan työskenteli kesät 1927–1932 hengenpelastajana uimarannalla. Collegessa Reagan luki pääaineinaan sosiologiaa ja taloustieteitä. Erinomaisen muistinsa ansiosta Reagan menestyi koulussa.Pemberton 1997, s. 19. Hän toimi opiskelijayhdistyksen puheenjohtajana ja osallistui jalkapallo- ja uimajoukkueiden toimintaan. Reagan valmistui Eureka Collegesta 1932.Pemberton 1997, s. 9–11.
Reaganin isä oli puoluekannaltaan demokraatti, kuten Ronaldin nuoruusvuosinaan. Ronaldista tuli demokraattipresidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -politiikan kannattaja vuoden 1932 jälkeen. Hän ei kuitenkaan osoittanut vielä kiinnostusta puoluepolitiikkaan.Brinkley 1996, s. 570–571. Sen sijaan hän oli high school -aikanaan kiinnostunut näyttelemisestä. Reagan hakeutui töihin radioon, missä hän työskenteli urheiluselostajana vuodet 1932–1937.
Elokuvanäyttelijänä
Vuonna 1937 Reagan matkusti Kaliforniaan ja pääsi Warner Brosille koekuvaukseen. Yhtiö teki hänen kanssaan näyttelijäsopimuksen.Pemberton 1997, s. 21. Reaganin ensimmäinen elokuva Hollywoodissa oli Love Is on the Air, tyypillinen viihteellinen B-elokuva. Reagan näytteli siinä pääosassa radiotoimittajaa, joka taistelee korruptiota vastaan. Reagan sai hyvät arvostelut ensimmäisistä rooleistaan.
Reaganin läpimurtorooli oli jalkapalloilija George Gippinä elokuvassa Hänen viimeinen ottelunsa (1940), jonka myötä hänestä tuli A-filmien näyttelijä ja yksi studion tähtinäyttelijöistä.Pemberton 1997, s. 25. Vuoteen 1942 mennessä Reagan oli esiintynyt jo 30 elokuvassa.Pemberton 1997, s. 22–23. Hänen arvioitiin ansaitsevan jo 50 000 dollaria elokuvalta, ja hän oli Hollywoodin sadan tuottavimman elokuvanäyttelijän joukossa. Toinen maailmansota kuitenkin katkaisi hänen nousunsa elokuvataivaalla.Pemberton 1997, s. 26. Reagan palveli maailmansodassa luutnanttina. Huonon näkönsä vuoksi hän ei ollut taistelutehtävissä vaan teki koulutuselokuvia. Hänet kotiutettiin armeijasta kapteenina vuonna 1945.Kane 2009, s. 509–510.
pienois|pysty|vasen|Ronald Reaganin ja Nancy Davisin kihlajaiskuva vuodelta 1952. Reagan jatkoi elokuvauraansa sodan jälkeen ja teki vielä 22 elokuvaa.Pemberton 1997, s. 26–27. Myöhemmin Reagan jätti Warner Brothers -yhtiön ja siirtyi Universalille. Hänen ensimmäinen Warnerin jälkeinen elokuvansa oli lännenelokuva The Last Outpost (1951).Rogin 1987, s. 25–38. Reaganin viimeiseksi Warner-elokuvaksi jäi Voittoisa joukkue (1952), yksi hänen omista suosikeistaan. Hänen näyttelijänuransa oli kuitenkin jo hiipumassa, ja hän siirtyi vähitellen kokonaan politiikkaan. Hänen viimeinen elokuvaroolinsa oli elokuvassa Tappajat (1964).Pemberton 1997, s. 41–43. Reagan juonsi vuosina 1962–1965 myös televisiosarjaa Death Valley Days.
Koko uransa aikana Reagan näytteli yhteensä 53:ssa kokoillan elokuvassa. Hän näytteli useissa elokuvissaan idealistisia sankareita tai naapurinpoikahahmoja.Rogin 1987, s. 26. Reagan sai vuonna 1960 oman tähtensä Hollywood Walk of Fame -kadulle.Ronald Reagan. Hollywood Walk of Fame, Hollywood Chamber of Commerce.
Näyttelijänuransa aikana Reagan meni kahdesti naimisiin, kummallakin kerralla kollegansa kanssa. Reaganin ensimmäinen vaimo oli näyttelijä Jane Wyman (1940–1949). Liitto alkoi rakoilla ja päättyi eroon, kun Wyman keskittyi nousevaan elokuvatähtiuraansa ja Reagan näyttelijäliiton johtamiseen ja politiikkaan. Reaganin toinen vaimo oli näyttelijä Nancy Davis, jonka kanssa hän oli aviossa vuodesta 1952 kuolemaansa asti.
Reagan toimi maan elokuvanäyttelijöiden liiton Screen Actors Guildin (SAG) johtokunnassa vuodesta 1941 ja vuosina 1947–1952 ja 1959–1960 sen puheenjohtajana.Pemberton 1997, s. 28. Hän toimi myös Motion Pictures Industry Councilin puheenjohtajana 1949 alkaen. SAG:ssä Reagan keskittyi etenkin kommunistien vaikutusvallan kasvun torjumiseen. Reagan toimi myös liittovaltion keskusrikospoliisi FBI:n ilmiantajana ja paljasti Hollywoodissa toimineita kommunistien sympatisoijia.
Poliittinen ura
Kääntyminen konservatiiviksi
Reagan oli nuorena liberaali demokraatti, mutta kääntyi vuosien varrella konservatiiviseksi republikaaniksi. Vuonna 1950 Reagan vaihtoi tukensa kesken senaatinvaalikampanjaa demokraattien ehdokkaasta republikaanien Richard Nixonin taakse. Reagan sanoi itse, että hänen kääntymisensä oikealle johtui kommunistien toiminnasta Hollywoodissa ja sen kohtaamasta hyväksynnästä. Myös Nancy Reaganin ja tämän isän oikeistokonservatiivinen toiminta saattoi vaikuttaa hänen mielipiteidensä muuttumiseen. Reagan vastusti korkeaa verotusta, ja menestyvänä elokuvanäyttelijänä hän joutuikin itse maksamaan tuloistaan jopa 90 % veroa.
Vuosina 1954–1962 Reagan oli General Electricin palveluksessa. Hän kiersi yhtiön tehtaita puhujana ja juonsi sen televisio-ohjelmaa General Electric Theatre. Reagan vieraili kahdeksan vuoden aikana 139:ssä GE:n tehtaassa ja puhui yhteensä 250 000 työntekijän edessä. Aloittaessaan puhekiertueensa hän oli New Dealia kannattanut demokraatti, mutta vuosien aikana hän kääntyi puhumaan veronalennuksien puolesta.Evans 2006, s. 3−4. Reagan sai GE:ltä vapauden päättää itse puheensa sisällöstä. Puhe oli puoluepoliittisesti sitoutumaton, joskin sen sisältö hioutui vuosien varrella koko ajan konservatiivisemmaksi.Evans 2006, s. 111−112.
Kuvernöörinä
Reagan oli vielä pitkään demokraattien jäsen mutta tuki taas Richard Nixonia tämän presidenttikampanjassa 1960. Reagan siirtyi 1962 demokraateista republikaaniseen puolueeseen. Hän piti televisiopuheen presidenttiehdokas Barry Goldwaterin kampanjan puolesta 1964. Puhe teki Reaganista tunnetun, ja republikaanien konservatiivisiipi alkoi kaavailla hänestä uutta johtajaa itselleen. Reagan hyödynsi uutta kuuluisuuttaan jatkamalla puhumista aktiivisesti republikaanien tilaisuuksissa.
Reagania pyydettiin puolueen ehdokkaaksi Kalifornian kuvernöörinvaaliin. Hän voitti 1966 republikaanien ehdokkuuden ja myös kuvernöörinvaalin. Hänet valittiin uudelleen kuvernööriksi 1970.Nelson 1996, s. 1526.
Ensimmäisessä vaalikampanjassaan Reagan oli näyttäytynyt politikointiin tympääntyneenä kansanmiehenä, joka sitoutui hallinnon keventämiseen. Aluksi Reagan joutui kuitenkin paikkailemaan edeltäjältään perimäänsä osavaltion budjetin alijäämää veronkorotuksilla. Hänen aikanaan osavaltion kulutkin kasvoivat. Kuvernööriaikanaan Reagan teki budjettileikkauksia ja veronalennuksia. Hän karsi sosiaaliavustuksista nauttivien määrää mutta kasvatti samalla heidän saamiaan avustuksia. Aluksi Reagan alensi korkeakoulutuksen määrärahoja, mutta nosti ne myöhemmin aiempaa korkeammalle tasolle. Reaganin politiikka ei ollut niin radikaalia kuin hän vaalikampanjassaan lupasi. Maltillisuus johtui osin siitä, että hän jätti paljon valtaa demokraattien johtamille osavaltionvirastoille. Toisen kuvernöörinvaalinsa Reagan voittikin selvästi ensimmäistä pienemmällä marginaalilla.
Reagan kertoi tehneensä ensimmäisenä kuvernöörinvuotenaan lukuisia virheitä kokemattomuuttaan.Pemberton 1997, s. 70. Hän muodostikin tuolloin johtamistyylin, jota hän noudatti myöhemmin myös presidenttinä. Hän kokosi hallintoonsa joukon osaavia ihmisiä ja delegoi heille poikkeuksellisen runsaasti valtaa ja vastuuta. Itse hän jättäytyi usein taka-alalle asioiden valmistelussa.Pemberton 1997, s. 71–72.
Nousu presidentiksi
Reagan oli mukana 1968 presidentinvaalien esivaaleissa, mutta hävisi Richard Nixonille ja Nelson A. Rockefellerille. Hän kuitenkin lähentyi Nixonin kanssa, joka arvosti Reagania puhujana ja lähetti presidenttikaudellaan tämän usein ulkomaille tapaamaan valtionjohtajia ja keräämään poliittista kokemusta.Pemberton 1997, s. 76–77.
Reagan ei pyrkinyt enää kolmannelle kuvernöörikaudelleen, vaan alkoi käydä presidentinvaalikampanjaa 1976 vaaleihin. Hän hävisi niukasti republikaanien esivaalit Gerald Fordille.
pienois|vasen|pysty=0.6|Reaganin presidentin-vaalikampanjan tunnuslause: ”Tehdään Amerikasta suuri jälleen.” Seuraavina vuosina Reagan keräsi varoja uuteen kampanjaan. Hän voittikin republikaanien esivaalit 1980 selkein luvuin. Vaalikampanjassaan Reagan korosti perinteisiä perhearvoja. Hän uskoi yksilöiden tasa-arvoiseen kohteluun ja vastusti siksi esimerkiksi etnisiä kiintiöitä.Pemberton 1997, s. 85. Reagan korosti Yhdysvaltain erityisasemaa ja uskoi Yhdysvaltain ongelmien ratkeavan vahvalla johtajuudella sekä hallinnon ja sääntelyn vähentämisellä. Hän sanoi maailmanrauhan voitavan saavuttaa vain riittävän sotilaallisen vahvuuden avulla.Pemberton 1997, s. 86. Reagan arvosteli voimakkaasti demokraattien hallintoa kielteisyydestä, heikkenevästä taloudesta ja voimattomasta ulkopolitiikasta.Pemberton 1997, s. 89. Demokraattipresidentti Jimmy Carterin johtajuutta yhdysvaltalaisten silmissä oli murentanut etenkin käynnissä ollut Iranin panttivankikriisi, ja Carterin suosio oli pohjalukemissa.Pemberton 1997, s. 90. Yhdysvaltain konservatiivinen oikeisto oli myös voimistunut huomattavasti 1970-luvun lopulla, ja maassa oli syntynyt vuodesta 1978 alkaen voimakasta poliittista liikehdintää verojen alentamisen puolesta.Brinkley 1996, s. 575–576. Reaganin kampanjan tunnuslauseena oli ”Let’s Make America Great Again” eli ”Tehdään Amerikasta suuri jälleen”.
Voitettuaan esivaalit Reagan valitsi varapresidenttiehdokkaakseen George H. W. Bushin.Pemberton 1997, s. 88–89. Reagan teki presidentinvaalikampanjansa alussa joitain virheitä: hän kutsui Vietnamin sodan tarkoitusta jaloksi, ehdotti kreationismin opetusta koulussa evoluutioteorian rinnalla ja syytti puita ilmansaasteista.